Suomi-cupin avausturnaus häämöttää ja treenaamista ja scrimmaamista on tehty ahkerasti! Jokin aika sitten joukkueemme kävi scrimmaamassa Kallio Rolling Rainbown Kinapori Fistfunkerseja vastaan. Mukana oli myös joukko uusia joukkuelaisia ensimmäisessä vierasscrimmissään. Mutta mitä meidän uusille tyypeillemme jäi scrimmistä käteen?
Uudet tyypit Ruotsalainen, Tenssi, Kovistella, Toukkala ja Raitsu matkalla scrimmaamaan.
Mikä jännitti/pelotti scrimmaamisessa?
Kaikkia jännitti asia tai toinen ennen scrimmiä. Yhteiseksi jännityksen aiheeksi nousi pelko siitä, että tuottaisi pettymyksen muulle joukkueelle tai että mokaisi jotenkin tosi pahasti. Monia mietitytti myös se, miten me uudet pärjäisimme Kallion kovia pelaajia vastaan.
Te olette kaikki scrimmanneet aikaisemmin oman seuran pelaajia vastaan. Millaista oli scrimmata ihan uusia tyyppejä vastaan?
Raitsu: Oli tosi siistiä, kun oli oma lineup, jonka kanssa ehti myös sopia strategiaa. Kun scrimmataan omia vastaan, ei yleensä ole niin paljoa pelaajia, joten suurin osa on radalla joka jamissa.
Toukkala: Oli ihan mahtavaa olla osa joukkuetta ja oma lineuppia.
Ruotsalainen: Jep, joukkueeseen kuulumisen tunne oli niiiiin ihanaa. Esimerkiksi alkulämpät yhdessä oli musta best. Oli myös kiinnostavaa pelata tyyppejä vastaan, joiden pelityyleistä ei tiennyt mitään!
Kovistella: Tuntui tosi mahtavalta pelata yhtenä joukkueena! Lisäksi oli helpompaa pelata täysillä ja ilman ennakkoluuloja, kun vastustajia ei tuntenut niin hyvin kuin omia pelaajia.
Sano yksi asia, joka erityisesti jäi mieleen scrimmistä.
Raitsu: Se hämmennys, kun palasin boksista radalle sen toisen lineupin luo ja piti hetkessä asennoitua uusiin tyyppeihin, joiden kanssa ei ollut hetkeen ollut radalla. Etenkin kun kyseinen jami oli muistaakseni muutenkin tosi pitkä ja sekava.
Ruotsalainen: Jäi mieleen se jami, jossa oltiin uusien kanssa kolmestaan radalla. Ensin tuli sellainen fiilis, että mitäköhän tässä nyt kuuluis tehdä, mutta jotenkin pelin seuraaminen muuttui helpommaksi kun sitä oli pakko tehdä.
Kovistella: Ehkä hienointa oli pelaaminen yhdessä oman joukkueen kanssa ja tunne siitä, et oli osa joukkuetta.
Mikä oli oma pieni onnistumisesi scrimmissä?
Raitsu: Yhdessä jamissa pidettiin kolmen uudemman tyypin voimin jammeria aika kauan takanamme, kun kokenein pelaaja oli ehkä boksissa. Se meni paremmin, kuin olin osannut odottaa.
Toukkala: En muista enää yksittäisiä pelitilanteita kovin hyvin… Mutta kyllä parinkin jamin jälkeen sain kehuja, eli kyllä siellä jotain onnistumisia on tullut.
Ruotsalainen: Mäkään en hirveesti muista omaa pelaamistani, olin varmaan niin jänskänä aina radalla. Ehkä se, etten saanut yhtään penaltya.
Kovistella: Ehkä se, kun sain ekan liidini. Tajusin asian kunnolla vasta, kun jami loppui ja kaikki hurrasivat, se tuntui tosi siistiltä. Olin myös ylpeä itsestäni, kun en luovuttanut, vaikka jammaaminen tuntui usein rankalta ja vaikealta.
Millaiset fiilikset scrimmaamisesta jäi?
Raitsu: Tosi innostuneet! En jotenkin edes tajunnut ajan kulua ja olin ihan valmis menemään radalle, kun loppuvihellys kaikui. Melkein harmitti, kun ei sitten päässytkään enää!
Toukkala: Oli tosi kivaa! Ja motivaatio harjoitella lisää ja kehittyä kasvoi entisestään, että seuraavassa pelissä olisin parempi.
Ruotsalainen: Superinnostuneet fiilikset. Ei oo varmaan koskaan ollut niin hauskaa missään kilpailutilanteessa. Scrimmin jälkeen oli myös mulla tosi ihana flow päällä ja ois tehny niin paljon mieli jatkaa vielä pelaamista.
Kovistella: Tosi hyvät fiilikset! Myös oma itseluottamus pelaajana kasvoi, samoin kuin into ja motivaatio treenata. Opittavaa on vielä tosi paljon, mutta tuli sellainen tunne, että ehkä mä vielä pystyn tähän.
Tulevana lauantaina (21.10.) voitkin nähdä seka uusia että vanhoja pelaajiamme radalla kauden ensimmäisessä Suomi-cup pelissämme. Tulkaa katsomaan ja kannustamaan! Lisätietoja turnauksen facebook tapahtumassa:
https://www.facebook.com/events/283259258856385/
